Refresh loader

Karita Mattila ei pelkää vanhenemista

Karita Mattila ei pelkää vanhenemista

Turkulainen tähtisopraano Karita Mattila ei peittele ikäänsä eikä pelkää vanhenemista. Hän toteaa painokkaasti pitävänsä elämän rajallisuutta onnenpotkuna eikä näe mitään haluttavaa ikuisessa nuoruudessa. 1990-luvulla oopperamaailman huipulle noussut Mattila on nyt 56-vuotias ja upea diiva. Mattila joutui pohtimaan ikuisen elämän mahdollisuutta eläytyessään nuoruuslääkettä juoneen 337-vuotiaan diivan rooliin Leoš Janáčekin Tapaus Makropulos -oopperassa. Mattila on maailman myydyin suomalaisen klassisen musiikin taiteilija ja hän on laulanut solistina mm. New Yorkin, Bostonin, Los Angelesin, Lontoon, Berliinin, Milanon, Wienin ja Ranskan oopperoissa. Vuonna 2012 Opera News valitsi Mattilan yhdeksi maailman neljästä loistokkaimmasta oopperalaulajasta ja Mattilan eläytymiskyky on ihastuttanut koko hänen uransa ajan. Mattila onkin aina peräänkuuluttanut lavauskottavuutta, sillä hänen mukaansa nuotilleen laulaminen ei riitä vielä mihinkään ellei tarinaa saa välitettyä. Hän haluaa saada roolihahmon kohtalon tuntumaan todelta, vaikka oopperalibretoissa ne ovat usein varsin epäuskottavia. Mattilalla riittää uusia rooleja jonoksi asti, mutta kaikista tulevista projekteista hän ei voi vielä puhua. Tiedossa on silti ainakin Straussia ja Wagneria.

Mattila kertoo huomaavansa ikääntymisensä lähinnä äänessään. Useilla sopraanoilla äänen kehityskaari menee siten, että nuorena ääni on heleä ja lyyrinen ja vanhetessaan laulajan ääni alkaa tummua ja sen volyymi kasvaa. Tällöin laulajalle sopivat erilaiset roolit ja hän pystyy tulkitsemaan aiempaa raskaampia ja dramaattisempia rooleja. Mattilakin on siirtynyt urallaan Mozartin laulamisesta Beethoveniin ja Wagneriin, sekä tehnyt myös Verdi-, Puccini- ja Strauss-rooleja. Myös ulkonäöllä on vaikutusta laulajalle sopiviin rooleihin. Mattila kertoo, että fysiikkansa takia hän ei olisi koskaan voinut uskottavasti esittää Giacomo Puccin La Bohèmen keuhkotaudin runtelemaa Mimiä tai japanilaista lapsivaimoa Madama Butterflyta. Mattila halusi kuitenkin yrittää Puccinin Toscan roolia Kansallisoopperassa ja muokkasikin ulkonäköään mm. tumman peruukin ja ruskeiden piilolinssien avulla. Kriitikot olivat kuitenkin epäileväisiä ja tämä suututti Mattilan. Hän jatkoi kuitenkin Toscan roolissa New Yorkin Metropolitan-oopperassa, mutta kriitikot teilasivat hänen Saksassa Baijerin valtionoopperan esitysten jälkeen. Mattila päätyi perumaan Tosca-esitykset Lontoossa. Sen sijaan Janáčekin tulkitsijana Mattilaa on kehuttu maasta taivaisiin ja erityisesti Tapaus Makropulos -esitykset ovat sujuneet äärimmäisen hyvin.

Mattila toteaa, ettei pelkää siirtymistä vanhempien naisten rooleihin. Hän on ollut Wagnerin Lohengrinin Elsa, mutta toteaa voivansa harkita saman oopperan noitamaisen Ortrudin roolia. Hän on tehnyt roolin Pjotr Tšaikovskin Patarouvan Lisana, mutta nyt häntä kiehtoo vanhan Patarouvankin rooli. Mattila nauraa olevansa vanha lavakettu ja odottavansa innolla, madaltuisiko hänen äänensä iän myötä niin paljon, että avautuisi mahdollisuuksia jopa mezzosopraanon rooliin. Hän ei halua jäädä eläkkeelle ja toteaa mieluummin esiintyvänsä kuolemaansa asti. Vaikka Mattila rakastaa laulamista ja kokee sen olevan olennainen osa hänen persoonaansa, hän muistuttaa, että elämässä täytyy olla muutakin kuin työ. Tällä hetkellä hän kuitenkin iloitsee siitä, että ääni toimii ja töitä riittää. Mattilalta ilmestyi viime vuonna elämäkerta Korkealta ja kovaa, jossa hän puhuu avoimesti esimerkiksi päätöksestään jäädä lapsettomaksi. Hän päätti asiasta jo nuorena ja samoilla linjoilla oli hänen miehensä Tapio Kuneinen. Muiden ihmisten oli vaikeampi hyväksyä asiaa ja erityisesti mieskollegat kommentoivat ahkerasti päätöstä ja ruotsalainen tenorikollega meni niin pitkälle, että syytti Mattilaa ja hänen miestään vastuun pakoilusta. Mattila uskoo, että kommenttien takana oli kateus siitä, että Mattila ja Kuneinen saivat olla onnellisesti yhdessä samassa paikassa ja elää vapaata elämää. Mattila myöntää, että hänen kunnianhimonsa uraansa kohtaan on aina mennyt perheen perustamisen edelle.