Refresh loader

Piilopaikkoja paikalliseen tapaan

Piilopaikkoja paikalliseen tapaan

Aina on mukavaa tutustua toisiin kaupunkeihin, varsinkin kun mielenkiintoisia kohteita löytyy tarpeeksi myös omasta maasta. Turku on paikka, johon on syytä tutustua syvemminkin kuin perinteisillä kaupunkikierroksilla, ja piilopaikkojen paljastaminen tuntuu aina oivallukselta. Samanlaistahan se on Pariisissakin: jokainen on Eiffelin tornin nähnyt, mutta kukapa on käynyt Pariisin vanhimmassa kukkakaupassa tai nähnyt muinaisia rakennelmia kulttuurisen Pariisin ulkopuolella?

Pieniä Ja Huomaamattomia, Mutta Näkemisen Arvoisia

Turussa on olemassa taiteellinen teoskokonaisuus nimeltään Piiloleikki. Piiloleikki on lasten tekemien erilaisten pienten patsaiden etsimispeli, jonka voi suorittaa kävellen, polkupyörällä tai vaikka lenkin yhteydessä Aurajoen rannalla. Lapset ovat saaneet aikaan kaikkea kivaa pronssista, mutta patsaat ovat piilossa: niihin saattaa törmätä välillä odottamattomasti ja sattumalta ja jäädä ihmettelemään, mikä taideteos on nyt kyseessä, mutta parempi tapa tutustua turkulaisten lasten veistämiin teoksiin on juuri tämä Piiloleikki. Patsaat sijaitsevat Aurajoen länsirannalla, Martinsillan ja Turun linnan välisellä alueella. Teoskokonaisuus on turkulaisen kuvataiteilijan Oona Tikkaojan suunnittelema ja järjestämä, ja itse Oona on myös tehnyt paljon erilaisia veistoksia Turun ympäristöön. Piiloleikin teoskokonaisuuteen kuuluu kaiken kaikkiaan kolmekymmentä lasten omakuvaa. Apuna patsaiden löytämisessä toimivat kulttuurikuntoilukartan tekstivihjeet ja GPS-koordinaatit, tosin jälkimmäiseksi mainittu vaihtoehto jää vähän tylsemmäksi. Piiloleikin patsaita voi lähteä etsimään itse tai vaikka lasten kanssa, jotka voivat näin tutustua suunnistamisen perusasioihin ja nähdä muiden lasten tekemiä veistoksia – sekä mahdollisesti kiinnostumaan taiteellisista ammateista. Piiloleikin taustalla on hieno ajatus: miksi julkisia pronssiveistoksia voivat tehdä vain kuuluisat taiteilijat? Miksei lapset? Ja siihen saatiin tällainen hieno ratkaisu aikaan. Pienten lasten tekemiä pieniä veistoksia pieniin paikkoihin. Vähän niin kuin oma taidekaupunki lapsille! Piiloleikkikartan saa haettua Turun pääkirjastosta tai Matkailuinfosta, ja tässä vielä kerran mainittakoon reitin sopivuus myös lapsille: sen pituus on vain kaksi kilometriä, mutta matkan varrella nähdään kaikkea kivaa.

Vierailulle Perinteiseen Taloon

Vierailulle Perinteiseen Taloon

Tämä Turku-elämys on tarkoitettu enemmän muille kuin turkulaisille, mutta kaikille löytyy tilaa. Kyse on kolmekymmentä euroa maksavasta… kotivierailusta. Perinteinen suomalainen tummanpunainen talo on sijoittunut Turun saariston sydämeen Paraiseen, missä Pia asuu ja järjestää vierailuja kotiinsa kaikille halukkaille. Tässä elämyksessä ei kuitenkaan puhuta tavallisesta kahvivierailusta vaan oikeasta tutustumisesta perinteiseen Turun seudun elämään, johon kuuluu luontoa, merta, lauttoja, hienoja rantoja ja tietysti ulkoilua. Elämys kestää noin kolme tuntia ja siihen kuuluu opastettua ulkoilua, sauna ja perinteiseen suomalaiseen tapaan paistetut makkarat. Erikoisempi tapa tutustua Turkuun ja turkulaisten elämään, mutta palautetta se on saanut tähän mennessä vain positiivista. Tilaa riittää jopa kymmenelle hengelle ja hinta on kaikille sama eli nämä edellä jo mainitut kolme kymppiä.

Turun seudulla oleva saaristo on muutenkin mielenkiintoinen paikka käydä ja tutustua vaikka kaupunkiloman yhteydessä – tai turkulaisen tapauksessa vaikka joka viikonloppu. Kesäisin tämä alue on värejä täynnä: sinistä merta, vihreää metsää… kun taas talvisin – tarkoitan siis hyvää ja lumista talvea eikä harmaata ja sateista – maisema on niin puhtaan valkoinen, että ei enää uskota maailman saastuneisuuteen ja ison kaupungin läheisyyteen. Saaristolla eletään erilaista ja ihan omaa elämää, ja jos siihen pääsee tutustumaan, tällainen mahdollisuus kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi. Pian järjestämät tapahtumat ovat hyvä tapa aloittaa tutustuminen tähän kauniiseen ympäristöön, mutta vielä parempi tapa on jatkaa tutustumista Turun saaristoon sen jälkeenkin. Paikallinen luonto on oikeasti sen arvoista eikä kaipaa sen kummempaa mainostamista.